Blogi

Siksi me tarvitsemme ihmisiä ympärillemme, jotka loistavat valoa kuin pienet majakat ja ohjaavat tietämme pois myrskyn ja pimeyden keskeltä.

Se että alamme välittämään itsestämme, ei ole itsekästä, se on palvelus myös muille läheisillemme. Kun me itse voimme hyvin, myös läheisemme voivat hyvin ja me jaksamme silloin myös täyttää tehtävämme vanhempana, puolisona, ystävänä, työntekijänä jne. ❤️

Ymmärrys ja myötätunto syvenee omien ongelmien kasvaessa. Se lisää myös ymmärrystä siitä, ettei kaikki asiat ole omissa käsissämme, emmekä me välttämättä pysty vaikuttamaan tilanteeseen, vaikka tekisimme mitä. Joskus on luovutettava ja luotettava siihen, että elämä kantaa ja johdattaa silloinkin, kun emme tee mitään.

Kivun ja hyväksymisen kautta, voikin syntyä jotakin uutta, hyvää ja kaunista.

Joskus me joudumme menemään elämässämme monenkin eri suodattimen ja myllyn läpi, että kaikki suurimmat epäpuhtaudet karisevat.

Samoin mekin, jos me tahdomme kasvaa ja saada muutosta aikaan elämässämme, on meidän uskallettava irrottaa otteemme ja liidettävä uudelle kasvualustalle, missä me voimme vapaasti olla omia itseämme.

Armollisuuden kokeminen toisilta, tuo myös tunnetta että kaikesta selviää ja vaikka onkin haasteita, eivät ne määrittele sinua tai sinun arvoasi. Olemme samalla viivalla ja yhtä arvokkaita, jokaisella meillä on oma matkamme ja sen mukana tuomat kuormat ja haasteet ❤️

Joskus tarvitsemme siihen muita ihmisiä, että selviämme, tarvitsemme ihmisiä, jotka auttavat näkemään niiden pilvien lävitse ja niitä, jotka puhaltavat pilvet pois edestämme.

Elämässämme apuna ja kompassina voi toimia ystävät, perhe tai ammattiauttaja. Kun alamme näkemään taas metsän puilta, alkaa elämäkin tuntua taas hieman keveämmältä ja merkityksellisemmältä 💓

Yksin voi olla vaikea nähdä, että olisi toivoa tai tulevaisuutta, mutta kun rinnalla kulkee joku, on silloin helpompi myös nähdä, että toivoa on, aina