Ajatuksia elämän yllätyksellisyydestä ja kärsimyksestä
Yksin voi olla vaikea nähdä, että olisi toivoa tai tulevaisuutta, mutta kun rinnalla kulkee joku, on silloin helpompi myös nähdä, että toivoa on, aina!
Miksi joillekin ihmisille on annettu elämässä niin suuri osa kärsiä? 💔 Elämä on yhtä suurta taistelua muutenkin ja toisia taisteluita ei vain voita, ne pitäisi joko kestää tai löytää keino, miten ne kestäisi. Toiset valitsevat päihteet suojatakseen itseään, elämän pahuus ei silloin satu niin paljoa, vai sattuuko kuitenkin? Toisen mieli särkyy hetkellisesti, toisen lopullisesti 💔
Tai sitten sattuukin jotain, minkä vuoksi se eletty elämä päättyy ennen aikojaan 😔 Ja mikä estää ihmistä muuttamasta elämänsuuntaa? Vai onko se jo syntyessä langetettu, että osasi on oleva heikko ja elämän myrskyillä on lupa riepotella sinua? Toiset onneksi löytävät omat siipensä ja lähtevät lentoon 🕊️löytäen ulospääsyn kun toiset koittavat räpiköidä elämän aallokossa ❤️ Toiset eivät näe tai löydä poispääsyä ja toiset eivät edes halua päästä pois 😔 Jokainen näistä elämistä on siitä huolimatta arvokas sellaisenaan❤️
Omassakaan elämässä kärsimyksiltä ei ole säästynyt. Mutta jälkeenpäin omassa elämässä kohdatut haasteet ovat onneksi kääntyneet voimavaroiksi tai opiksi, ja niistä olen saanut paljon uusia eväitä omaan reppuuni tälle elämän varrelle 🙏🏻❤️ Kipujen kautta sitä usein kasvaa ja samalla sitä oppii olemaan armollinen ennen kaikkea itselleen, mutta sitä kautta myös muille ❤️P.s Muista, aina on toivoa ja toivo antaa uskoa siihen, että asiat vielä järjestyvät parhain päin ❤️
