Lettufilosofiaa

Opetellaan olemaan rehellisiä ja avoimia itsellemme ja toisillemme niin voimme yhdistää meidän epätäydellisen täydelliset elämämme yhteen ❤️

Tässä hieman Marikan lettufilosofiaa 🥞

Elämässä yleensä toivoo että kaikki olisi täydellistä ja hyvää ja jos näin ei ole voi kokea olevansa jollain lailla epäonnistunut 😔 Voi kokea erilaisuutta, ulkopuolisuuden tunnetta, kelpaamattomuutta, voi jopa kokea itsensä aivan näkymättömäksi ja kelpaamattomaksi mihinkään. Ei oikein uskalla näkyä, eikä luottaa kehenkään, koska ajattelee etteivät he ymmärrä tai tiedä mitä olen kokenut. Epäonnistunut ihminen "täydellisten" ihmisten maailmassa, miten tänne sovin? Mutta mitäs jos me juurikin tarvitaan näitä "epätäydellisiä" ihmisiä meidän elämään? Tuomaan perspektiiviä elämälle ja sille ettei maailma tai elämän taival ole aina niin täydellistä ja auvoisaa. Ja myös epätäydellisyydessä on täydellisyyttä, koska yleensä nää ihmiset on aitoja ja kokeneita. Särjettyjä, muttei luovuttaneita. Elämänkokemus mitä he ovat nähneet, on äärettömän arvokasta ja viisaus mitä se antaa on korvaamatonta ❤️ 

Ei pidä siis väheksyä tai halveksia näitä epätäydellisiä, vaan ottaa heidät mukaan elämään koska kuitenkin olemme kaikki vain ihmisiä ja lopulta samalla viivalla❤️ Ja myös "epätäydellinen" saisi kokea että on hyvä juuri noin ❤️ Varsinkin tässä ajassa helposti hämärtyy se että meillä kaikilla on omat taistelumme ja vaikeutemme, eikä elämä ole täydellistä vaikka se siltä saattaisi näyttää ulkopuoliselle. Opetellaan olemaan rehellisiä ja avoimia itsellemme ja toisillemme niin voimme yhdistää meidän epätäydellisen täydelliset elämämme yhteen ❤️ Ja vielä lettuihin palatakseni, tämä "epätäydellinen" lettu, maistui ihan yhtä hyvältä kuin muutkin letut ja ehkä jopa vielä hieman paremmaltakin kun oli saanut hieman mustaa pintaan.