Suojamuurit

Ymmärrys ja myötätunto syvenee omien ongelmien kasvaessa. Se lisää myös ymmärrystä siitä, ettei kaikki asiat ole omissa käsissämme, emmekä me välttämättä pysty vaikuttamaan tilanteeseen, vaikka tekisimme mitä. Joskus on luovutettava ja luotettava siihen, että elämä kantaa ja johdattaa silloinkin, kun emme tee mitään.

Silloin kun itselläni on vaikeaa ja elämä alkaa käymään liian raskaaksi. Huomaan että alan ottamaan etäisyyttä kaikesta ja tietyllä tavalla eristämään itseäni myös samalla. Alan rakentamaan suojamuuria itseni ympärille kerros kerrallaan ja lopulta huomaan, että olen aika hyvin suojassa ja muurien läpi on vaikea muiden päästä.

Suojamuurien tarkoitus on tietysti ensisijaisesti suojella minua itseäni. Asioita ei silloin tarvitse jakaa tai kohdata muiden kanssa ja saan samalla itselleni aikaa käsitellä rauhassa kaikkia niitä tunteita ja ajatuksia mitä elämäntilanne on tuonut mukanaan.

Toisaalta siellä muurien takana on myös todella yksinäistä. Ja todellisuudessa sitä kaipaisikin, että joku rohkea ja ymmärtäväinen uskaltaisi ja osaisi tulla niiden suojamuurien läpi kohtaamaan minua silloinkin, kun olen ns. pahimmillani.

Se miten niiden suojamuurien läpi pääsee, onkin asia erikseen. Se vaatii siltä henkilöltä todellista lujuutta, sitkeyttä, uskollisuutta, ymmärtäväisyyttä ja suurta armollisuutta. Ja jos tällainen ihminen löytyy, pääsee hän sisälle, olinpa minä rakentanut kuinka korkeat ja vahvat suojamuurit tahansa.

Suojamuurien rakentaminen on selviytymismekanismi ja tietyllä tavalla opittu keino. Olen sen tavan oppinut jo hyvin pienenä, se onkin varmasti ollut minulle keino selvitä vaikeista tilanteista ja jatkaa eteenpäin kaikesta huolimatta. Olen oppinut käsittelemään ja kohtaamaan vaikeat asiat yksin, koska muuta keinoa ei ole ollut ja edelleen se seuraa minua aikuisuudessa vaikeiden tilanteiden kohdatessa.

Mutta olen saanut maistaa myös sitä, miltä se tuntuu, kun uskallan päästää ihmisiä lähelleni suojamuureista huolimatta. Ainoa lääke ja tapa, miten se on onnistunut, on ollut silloin kun olen saanut kokea, että minua todella ymmärretään ja minusta välitetään, minut nähdään armollisesti, empaattisesti ja koen että saan olla oma rikkinäinen itseni juuri siinä hetkessä, eikä minulta vaadita muuta.

Tällainen minäkin haluan olla, haluan että minun lähelläni on hyvä ja turvallinen olla. On ollut hienoa huomata, kuinka vaikeuksien kautta olen saanut syvyyttä ja ymmärrystä asioihin, mitä en ennen ole ymmärtänyt. Samalla armollisuus itseä kohtaan on saanut kasvaa ja sitä kautta se voi ulottua myös muihin. Ja se jos mikä, on sellainen asia mistä en halua enää luopua. Vaikka se onkin kipeiden asioiden synnyttämänä saatua, niin kokisin kaiken uudelleen. Ainoastaan sen vuoksi, että voisin olla enemmän ihminen, jonka läheisyydessä on hyvä ja turvallinen olla, oli ihminen sitten millaisessa elämäntilanteessa tai painisi minkälaisten ongelmien kanssa tahansa.

Ymmärrys ja myötätunto syvenee omien ongelmien kasvaessa. Se lisää myös ymmärrystä siitä, ettei kaikki asiat ole omissa käsissämme, emmekä me välttämättä pysty vaikuttamaan tilanteeseen, vaikka tekisimme mitä. Joskus on luovutettava ja luotettava siihen, että elämä kantaa ja johdattaa silloinkin, kun emme tee mitään.

Olen myös oppinut ottamaan apua vastaan ja ymmärtänyt sen, ettei yksin tarvitse jaksaa. On helpompaa, kun on ihmisiä ympärillä, jotka jakavat elämän tuomia kuormia. On tärkeää, että on ystäviä ja läheisiä jotka tukevat, mutta myös ammattilaisten apu on äärimmäisen tärkeää. Joskus tarvitsemme erilaisia näkökulmia oman elämämme solmukohtiin, ja joskus niitä on helpompi pureksia ammattilaisen kanssa.

Ps. Muista, että kaiken kokemasi jälkeen, tulet olemaan entistä vahvempi! Älä kuitenkaan jää yksin suojamuuriesi taakse, vaan uskalla päästää myös ihmisiä suojamuuriesi sisälle ja pikkuhiljaa uskallat laskea muurisi alas ja tulla jälleen esille ❤️